💫 Annina Laineen matka ratsastuskoulusta kenttäratsastajaksi

Monen hevosharrastus alkaa ratsastuskoulun ponitunneilta, mutta harvan polku vie kenttäratsastuksen vaativalle ja monipuoliselle tielle. HuRaa edustavan 33-vuotiaan Annina Laineen tarina on inspiroiva esimerkki siitä, miten määrätietoinen ja ennakkoluuloton asenne, ripaus huumoria ja rakkaus hevosiin voivat viedä pitkälle, vaikka alkuun ei olisi lainkaan suunnitellut edes omistavansa hevosta.

”Kaikki alkoi Husössä ihan pienenä. Kävin tunneilla monta vuotta ja leirejäkin kertyi – niistä jäi valtavasti muistoja. Vieläkin tulee välillä poikettua kylään,” Annina kertoo. Lue alta mitä kesäkuussa 2025 kenttäratsastuksessa ESRAn henkilökohtaisen aluemestaruuden voittanut Annina kertoo tähänastisesta matkastaan hevosharrastuksen parissa.

🐴 Hevosrakkaus ja rohkeus tarttua tilaisuuksiin

Annina on ratsastanut pienestä tytöstä asti, alkuun kerran viikossa ratsastuskoulun tunneilla. Iso merkitys Anninan kehittymisessä on ollut tarttuminen eteen tulleisiin mahdollisuuksiin. ” Into ratsastaa on aina ollut tosi kova ja olen ottanut jokaisen mahdollisuuden vastaan mitä eteen on tarjoutunut, kunhan pääsee ratsastamaan, oli kyseessä sitten tallitöitä vastaan tehtävä diili tai mikä tahansa ravuri, jolla ei ole käyty selässä vuosiin, kaikki on kelvannut!”

Vuosien varrella Anninan elämässä on ollut monia mieleen jääneitä hevosia. Husön Ratsastuskeskuksen vuosilta Annina mainitsee erityisesti Kinkun, Cresson ”ja tietenkin maailman hienoimman ponin Legon, joka opetti minut ratsastamaan ja jolla hyppäsin ekat mini-esteet ja tipuin ensimmäisen kerran <3”.

Ratsastuskouluvuodet rakensivat Anninalle vankan pohjan: monenlaisia hevosia, sitkeyttä ja halua oppia. Suurempi muutos tapahtui, kun hän siirtyi Roosa Lappalaisen tallille ja pääsi mukaan säännölliseen valmentautumiseen ensin vuokrahevosella ja myöhemmin omalla hevosellaan.

🐎 Kenttäratsastus vei mennessään

Annina ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä kenttäratsastajaksi eikä varsinkaan hevosenomistajaksi. ”Vinski tuli vähän vahingossa. Olin ollut sen liikutusapuna vuoden verran, ja lopulta tajusin, etten voi päästää siitä irti. Ostin sen vanhemmilta salaa,” hän nauraa.

Vinski (Kevinski) oli Anninan mukaan nuorena melkoinen hupiveikko, mutta nykyään 10-vuotiaana se on tasapainoinen, hyväntuulinen ja yhteistyöhaluinen eli täydellinen kumppani kenttäradoille. Ensimmäisistä maastoestetreeneistä lähtien Annina oli myyty, ja nyt ratsukko kilpailee kenttäratsastuksessa 90 cm -tasolla.

Meneillään olevan kauden tavoitteista Annina kertoo näin: ”Tavoitteena on lähinnä säilyttää hyvä fokus kisoissa ja tehdä siistejä suorituksia. Rataesteillä haluaisin päästä kisaamaan 110cm-tasolla (rataesteillä ei olla nyt kauheasti keretty kisaamaan joten se voi olla vasta ensi kauden juttuja) ja kenttää tehdään 90cm-tasolla niin kauan, että teknisemmät tehtävät tuntuvat helpolta ja varmalta. Ennen en uskonut että sanon tätä ikinä ääneen, mutta 100cm taso maastoesteillä alkaa houkuttamaan. Tämän haaveen kanssa edetään kuitenkin todella rauhaksiin.”

”Paras tunne on, kun hevonen on täysin mukana. Meidän yhteistyö perustuu siihen, että autamme toisiamme onnistumaan. Vinski ei ole opetusmestari, mutta juuri siksi se opettaa valtavasti.”

🧩 Kilpailevan harrastajan arkea

Annina tekee päivätyötä ja rahoittaa harrastuksensa itse. Arki on palapeliä, jossa ratsastus, tallimatkat ja kisaviikonloput punoutuvat muun elämän ympärille. ”Tallilla käyn 5–6 kertaa viikossa. Meillä on hyvä valmennussysteemi, joka sopii meidän budjettiin – viikoittain esteitä tai maastoesteitä, joka toinen viikko kouluvalmennus ja muuten itsenäistä treeniä.”

Treenin vastapainona on tärkeää pitää hauskaa: maastoilua suitsitta, pitkät kävelyt koiran kanssa ja silloin tällöin beach volley kavereiden kanssa.

Kisapäivät ovat pitkiä ja intensiivisiä, mutta huolella suunniteltuja. ”Minulla on huono muisti, joten käyn radat ääneen läpi – joskus kaverille, joskus hevoselle. Se auttaa keskittymään hetkeen. Kisan jälkeen käydään aina läpi, mikä meni hyvin – se on tärkeää motivaation kannalta.”

Kisapäivien kulusta Annina kertoo näin: ”Kenttäkisoihin valmistautuminen alkaa yleensä edellisenä päivänä, jolloin hevonen puunataan, mahdollisesti letitetään ja kamat pakataan. Tykkään tehdä tämän kaiken itse, se on osa rutiinia. Kisapäivien aamut on yleensä tosi aikaisia ja päivät pitkiä – kouluradalle tykkään ottaa melko pitkän verryttelyn, erityisesti jos ympäristö on vähän jännittävä. Nurmella Vinski yleensä luulee että pääsee jo maastoesteille, joten silloin sitä saa vähän toppuutella. Esteverryttelyn pidän aina mahdollisimman lyhyenä kun korkeudetkin ovat niin matalia ja kierrokset ei ehdi liikaa nousta ja energiat säilyy vielä maastoradallekin. Yksi tärkeimmistä opeista itselle on ollut keskittyminen osakokeeseen kerrallaan ja niiden sisällä vielä tehtävä kerrallaan. Maastokokeeseen verryttely on myös meillä usein aika napakka, niin että hevonen on innoissaan mutta ei väsy. Maastokokeessa pieni villiintyminenkin on sallittua, kunhan ei mene ihan hulluuden puolelle. Kisan jälkeen käydään valmentajan kanssa läpi miten meni ja keskitytään onnistumisiin ja tietysti hevonen hoidetaan kotimatkalle valmiiksi – hokit pois, pesu ja paljon kävelyä ja juotavaa sekä jalkojen kylmäys. Ja tietysti palkintoherkkuja!”

🎯 Ennakkoluuloton asenne kantaa pitkälle

Kenttäratsastus on vaativa laji niin fyysisesti, teknisesti kuin henkisestikin. Anninalle suurin haaste on ollut jännityksen hallinta, mutta nyt kisaradalle alkaa siirtyä sama taso kuin treeneissä. ”Palkitsevinta on, kun huomaa kehittyvänsä yhdessä hevosen kanssa. Meillä kummallakaan ei ollut aluksi paljon kokemusta, joten kaikki opitaan yhdessä.”

Anninan terveiset huralaisille

Annina ei ole ehtinyt aktiivisesti mukaan seuratoimintaan, mutta seuraa tiiviisti Husön Ratsastajien tekemisiä ja iloitsee seuran saavutuksista. ”On hienoa, että seura on aktiivinen ja selkeästi todella motivoitunut ylläpitämään hyvää seuratoimintaa ja yhteisöllisyyttä sekä edistämään jäsenten kehitystä.”

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää muille huralaisille?

“Ratsastus on mielettömän haastava laji, jossa ei voi tulla täydelliseksi. Valmentautuminen on paras investointi mitä ratsastaja voi tehdä, ja jokaisella hevosella on annettavaa matkalla paremmaksi ratsastajaksi pääsemiseen. Ja tärkein: pitää muistaa että ratsastamisen kuuluu olla kivaa ja siitä tulee nauttia, on suuri etuoikeus päästä harrastamaan tätä lajia <3 ”

Voit seurata Anninaa somessa @badboivinski

Artikkelikuva: Mirella Ruotsalainen