Kuvassa Ann Damström ja Jukka Linna.

Nousin hevosen selkään ensimmäistä kertaa 36-vuotiaana kesällä 1996 Irlannissa. Olimme vaimoni Annin kanssa päättäneet ottaa riskin ja varasimme viikon ratsastuskeskuksessa Irlannin Mullingarissa. Minulla ei ollut yhtään ratsastuskokemusta ja Ann oli lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen pitänyt taukoa ratsastuksesta yli 20 vuotta. Sen verran innostuin ratsastuksesta, että päätin jatkaa harjoittelua Suomessa, jotta voisin seuraavana kesänä palata Irlantiin vahvalla osaamisella.

Soitin elokuussa 1996 Husön ratsastuskeskukseen, jossa möreä-ääninen Johanna Törhönen (nykyisin Jortikka) toivotti minut tervetulleeksi kokeilemaan. Ensimmäisellä tunnilla Johis pisti minut Reesloen eli Ressun selkään, joka toimi kuin ajatus siirtyen raviin ja laukkaan noudattaen Johiksen selkeitä komentoja. Minähän tietysti innostuin ja ajattelin jo osaavani melko hyvin ratsastuksen alkeet, tästä olisi hyvä jatkaa – kovin vaikeata tämä ei voi olla. Totuus ratsastuksen haasteellisuudesta kyllä valkeni pikkuhiljaa ja huomasin, että ei minua yksi viikkotunti vie eteenpäin. Niinpä varasin itselleni toisenkin viikkotunnin. Ann oli ollut vahvasti sitä mieltä, ettei hän enää aloita uudelleen ratsastuskoulussa Ruskeasuon nuoruusvuosien jälkeen, mutta hän halusi kuitenkin aina tulla mukaan minua kannustamaan.

Vähän myöhemmin myös Ann tuli kerran kokeilumielessä mukaan ratsastamaan ja huomasi hevosensa hyvin koulutetuksi ja ratsastustunnin ihan positiiviseksi kokemukseksi. Tämä sitten johti siihen, että meillä molemmilla oli lopulta kolme viikkotuntia. Olimme myös aktiivisesti mukana HuRa:n toiminnassa useamman vuoden. Itse toimin jonkin aikaa seuran puheenjohtajana.

Husön vuosilta kertyi paljon positiivisia kokemuksia hyvistä opettajista, hienoista hevosista ja ratsastuskavereista. Mieleeni on jäänyt myös hevosten hoitajien upea sitoutuminen hevosten hoitamiseen ja meidän aloittelevien ratsastajien auttamiseen. Joitakin harjoituskilpailuja myös järjestettiin, kuva harjoituskilpailun hienosta pysähdyksestä olkoon todiste siitä, että jotain myös opin tunneilla – toki saattoi olla, että suurempi ansio laadukkaaseen pysähdykseen oli hevosella, jonka nimi taisi olla Waldo.

Useampi sattuma johti siihen, että lopetimme Husössä loppuvuodesta 1999. Annin lempihevonen Danny D myytiin Katariina Aallolle, joka tarjosi Dannya vuokralle Annille. Siirryimme Dannyn mukana Tuulen tallille, jonka tallinpitäjä pian puhui Annin ympäri ja sai tämän ostamaan oman hevosen. Vuonna 2003 siirryimme tallinpitäjän mukana Lahaan, jossa ratsastin useita vuosia. Minulle tuli jossain vaiheessa tauko, kun vuokrahevoseni Vimpel muutti pois, eikä tilalle löytynyt mitään sopivaa setähevosta. Kesällä 2022 palasin taas satulaan ja nyt ratsastusurani jatkuu Pornaisten Lahassa, josta on löytynyt täydellinen setähevonen Saeco Royal alias Sakke. Minttu Pulliaisen opetuksessa yritän vielä edistyä. Olemme myös käyneet ratsastuslomilla Portugalissa.

Heinäkuu 2024
Jukka Linna
linna.jukka@outlook.com