Carita Antellin hevosrakkaus syttyi jo lapsena, ja alle 10-vuotiaana hän aloitti ratsastuksen Kilon ratsastuskoulussa. Sittemmin Carita on ehtinyt ratsastaa monenlaisilla hevosilla ja harrastustasolla kilpaillakin kouluratsastuksessa.

Caritan kolmesta lapsesta nuorin, John, on jo vuosia kilpaillut esteratsastuksessa kansallisella huipulla. John voitti hiljattain esteratsastuksen Suomen mestaruuden, mikä on ollut koko perheelle suuri ilonaihe.

Husön Ratsastuskeskuksessa vietetyt ajat ovat jääneet lämpiminä muistoina Caritan mieleen.
”Husö oli iso mutta kotoisa talli, jonne oli aina mukava tulla. Hevoset olivat hyvin läpiratsastettuja ja opetus laadukasta – ja aikuisten leirit olivat erityisen kivoja”, Carita muistelee hymyillen.

Nykyään Caritan koti on Sipoossa sijaitseva Liljåås-tila, jossa hevoset ovat arjen keskiössä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilasta on kehittynyt valmennustalli, jossa on myös pienmuotoista estehevosten kasvatusta.  Liljååsista löytyy mm. maneesi, suuri kenttä ja viime vuonna valmistunut moderni talli vanhan hirsitallin lisäksi. Tällä hetkellä tilalla asuu noin 20 hevosta, joista suurin piirtein puolet omia ja puolet Johnin valmennuksessa olevien ratsastajien hevosia. Hevosten lisäksi tilalla on ankkoja, kanoja, lampaita, kissoja ja koiria, eli elämää riittää joka päivä.

Caritan oma silmäterä on andalusianhevonen Imbasor, 9-vuotias PRE-ruuna.
”Andalusialaisissa kiehtoo se, että niillä on tyypillisesti miellyttävät askellajit sekä se, että ne ovat luonteeltaan rohkeita ja miellyttämisenhaluisia. Rotu on jalostettu esiintymään ja toimimaan nopeasti maatilan töissä.”, Carita kertoo. Hän valmentautuu viikoittain Maisa Torkkolan johdolla ja nauttii erityisesti kouluratsastuksesta.

Arki Liljååsissa on tiivistä ja työntäyteistä: aamulla hevoset ruokitaan ja viedään sen jälkeen päiväksi tarhoihin. Hevosilla on tuttu tarhanaapuri ja rutiineihin kiinnitetään muutenkin paljon huomioita. Kaikki tilan työt tehdään perheen voimin ja Caritan puoliso Markku sekä Johnin puoliso Miira osallistuvat myös päivittäin tilan hoitoon. ”Tämä sitoo koko perheen. Vapaa-aikaa ei juuri ole, mutta on hienoa nähdä hevoset joka päivä ja oppia ymmärtämään niitä niin läheltä. Sitä ei kirjasta opi.”

Carita korostaa rutiinien merkitystä hevosten hoidossa. Kun asiat tehdään joka päivä samalla tavalla, hevoset pysyvät rauhallisina ja tyytyväisinä. Samalla pienetkin muutokset niiden käytöksessä on helpompi huomata ajoissa.

Mikä sitten on pitänyt Caritan hevosten parissa kaikki nämä vuosikymmenet? Carita vastaa hetkeäkään epäröimättä: intohimo hevoseen sekä halu oppia ja ymmärtää sitä paremmin. ”Parasta on se tunne, kun 600 kilon painoisen eläimen kanssa syntyy symbioosi – kun hevonen kulkee ajatuksella ja ollaan yhtä. Se on jotain, mitä ei voi sanoin täysin kuvata.”

Äitinä Carita seuraa ylpeänä poikansa Johnin työtä hevosten kanssa. ”John tekee valtavasti töitä. Minua ilahduttaa jo se, kun hän saa hevosten kanssa pieniäkin onnistumisia – ei sen tarvitse olla ruusuke kisasta. Jaettu ilo näistä hetkistä on meille tärkeintä.”

Yhteiset kisamatkat ovat jääneet erityisen vahvoiksi muistoiksi, varsinkin Johnin ponivuosilta. ”Ne reissut yhdistivät, ja automatkoilla tuli puhuttua vaikka mitä. Tämä harrastus on todella koko perheen juttu ja juuri siksi niin antoisa.”

Caritan ja Johnin yhteistyö on saumatonta. Työt on jaettu niin, että John vastaa uudesta tallista ja Carita vanhasta tallista, mutta apua löytyy aina tarvittaessa molemmin päin. Perheen vahvuus on heidän samanlainen suhtautumisensa hevosiin: johdonmukainen ja hevosen ehdoilla etenevä.

Jäsenyys Husön Ratsastajissa on Caritalle luonteva valinta: ”Olen ollut HuRan jäsen vuosikausia. On tärkeää, että oma seura on lähellä.”

Kun Caritalta kysyy, mitä hän sanoisi muille vanhemmille, joiden lapset haaveilevat kilpailemisesta, hän vastaa empimättä: ”Tavoitteellinen kilpaileminen sitoo koko perheen, mutta antaa valtavasti. Kisamatkat jäävät mieleen, ne opettavat ja lähentävät. Vuosien myötä olemme myös tutustuneet muiden samassa tilanteessa olevien perheiden kanssa ja tämä yhteisöllisyys on ollut kiva asia. Kaiken kaikkiaan ratsastus ja hevosten kanssa oleminen on erinomainen harrastus ja elämäntapa, en vaihtaisi päivääkään pois!”