Eilen pääsimme nauttimaan Husön ratsastuskeskuksen kanssa yhteistyössä järjestetystä kouluratsastusklinikasta. Klinikan piti ratsastuskoulun tuore toimitusjohtaja Susanna Therman. Klinikalla demoratsukkoina nähtiin Daniela Therman ja Kanebo, Fanni Martinoja ja Sarcos de vesquerie sekä Phar Lap v/d Leeuwerkheide. Klinikan lopussa Susanna ratsasti vielä Husön omalla kasvatilla Silenziolla.
Tilaisuudessa oli mukava tunnelma ja oli mukavaa huomata, kuinka moni Husössä viihtyvä hevosystävä oli saapunut kylmästä säästä huolimatta nauttimaan hienosti järjestetystä klinikasta. Klinikalla tarjoiltiin myös pikkujouluhengessä glögiä ja joulutorttuja.
Mitä illasta jäi mieleen?
Maastakäsittely on tärkeä osa tätä lajia
Susanna näytti Sillin kanssa, kuinka tuntihevoseen voi olla vaikeaa saada kontaktia. Tuntihevoset ovat tottuneet vaihteleviin asiakkaisiin eivätkä ne välttämättä ota aina kontaktia ihmisiin. Susanna toivoisi, että ratsastajat näkisivät aikaa tutustuakseen hevosiin yksilöinä. Tule siis ajoissa ratsastustunnille ja hoida hevonen rauhassa ennen tuntia. Ratsastustunnin lisäksi tähän lajiin kuuluu paljon muutakin.
Hevoset peilaavat meidän mielentilaamme. Jos et ole läsnä tilanteessa, ei hevonenkaan ole. Mikäli laahustat hevosen kanssa kentälle, on epätodennäköisempää energian löytyvän ratsastustunnin aikanakaan. Meidän tehtävä on innostaa ja kannustaa hevosia.
Hevosen tulee kunnioittaa meidän rajoja. Ne eivät saa tulla meidän päälle. Kyseessä on myös turvallisuusasia. Voit työntää hevosta pois luotasi, jos se tulee liian lähelle. Käsittelytaidoissa tärkeää on johdonmukaisuus. Jos olet epävarma omista taidoistasi, kysy rohkeasti apua. Jokainen oppii käsittelemään hevosia vain kokemuksien ja muiden opasteiden kautta.
Susanna havainnollisti Sillin kanssa maastakäsittelyn perusteita.
Istunta on kaiken perusta
Ratsastajilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. On tärkeää tunnistaa omat heikkoudet, jonka jälkeen pystyy niihin vaikuttamaan. Puolierot istunnassa on hyvin tyypillisiä. Oikeakätisyys näkyy hevosten ratsastettavuudessa, sillä monet ratsastajat pystyvät hallitsemaan oikeaa kättään paremmin/vahvemmin. Tuntuma ei lähde käsistä, vaan istunnasta eli keskivartalon tuesta. Ilman keskivartalon tukea tekeminen vaikeutuu.
Vaikuttavia apuja ovat käsi, istunta, ääniavut sekä raippa/kannukset. Mitään apua ei tulisi käyttää perusteetta turhaan. Pitää kuitenkin huomioida, että ratsastajat käyttävät usein huomaamatta apuja, joita ei ole itse tarkoittanut. Tämä voi olla esimerkiksi heiluva käsi tai jalka. Jos jalka heiluu pahasti, se on jo yksi apu. Susanna ajattelee avut asteikolla 1-5. Avuissa pitää pyrkiä käyttämään mahdollisimman pieniä apuja, jolloin avut asteikolla 1-2 ovat tyypillisimpiä. Kuitenkin istunnan epävakaus johtaa siihen, että ratsastaja käyttää jo apuja ennen kuin on itse niitä ajatuksella käyttänyt. Tämä lisää hevosen epävarmuutta ja epätietoisuutta siitä, mitä ratsastaja pyytää.
Hevosen rakenne vaikuttaa tasapainon helppouteen. Pitkärunkoisen Kaitsun voi olla vaikeaa löytää tasapaino.
Ilman tasapainoa, tehtävien suorittaminen vaikeutuu
Hevosen ja ratsastajan tulisi liikkua sulavasti tasapainossa. Ratsastajan tehtävä on istunnallaan mahdollistaa hevosen tasapainoinen liikkuminen. Ratsastajan tasapainon tulisi kestää myös yllättävissä liikkeissä, joita voi tulla esimerkiksi siirtymissä. Puolipidätteet ovat keskeinen tekijä auttamaan hevosta tasapainon löytämisessä. Puolipidätteen ajankohdalle ei ole tiettyä kaavaa tai määrää. Puolipidätteet pitää kuitenkin nähdä kokoavana ja valmistavana apuna, ei hidastavana.
Daniela ratsasti Husön suurella ja pitkärunkoisella Kaitsu-hevosella. Kaitsulla tasapainon löytäminen oli ajoittain vaikeaa. Susanna selvensi, että Kaitsun tasapainon heikkous johtuu toisaalta sen rakenteesta ja toisaalta lihasten käytöstä. Etenkin pitkärunkoisella hevosella tulisi ratsastaa hevosen vatsalihakset töihin ja sitä kautta hevonen pystyy nostamaan selän, astumaan paremmin alle ja kantamaan itsensä paremmin. Pitkärunkoinen hevonen on helposti etupainoinen, joka rasittaa hevosen etuosaa. Daniela pääsi hyödyntämään harjoituksessa omia taitojaan hienosti ja Kaitsu todella alkoi löytää myös omia vatsalihaksiaan ja kantoi itseään paremmin.
Fanni ja Raipe.
Tuntuma, tuntuma ja vielä kerran tuntuma
Fanni esitteli taitojaan Sakun ja Raipen kanssa. Erityisesti Saku on tyypillisesti aika epätasaisella tuntumalla. Susanna selitti, että Sakun rakenne vaikuttaa tuntuman tasaisuuteen. Sen on vaikeampi käyttää selkäänsä ja se helpommin sukeltaa liian alas ja toisaalta juoksee pakoon tasaista tuntumaa. Susanna selvensi, että erityisesti reippaalla hevosella tarvitaan pohjeapua. Tuntuma ei ole vain käsien tuntuma suuhun vaan takajalkojen ja selän liikkuvuus.
Hevoset ovat myös yksilöitä ja niitä on koulutettu eri tavalla. Ratsastajan tulee itse löytää sopiva tuntuma, ohjaspituus ja käsien asento. Pyykkinaruohjat eli liian pitkä ohjastuntuma on Susannan (kuten myös hevosen) painajainen. Hevonen ei pysty käyttämään takajalkojaan tehokkaasti, jos ohjastuntuma on epätasainen ja löysä. Löysä ohjastustuntuma ei voi olla tasainen. Susanna kuitenkin korosti, että tuntuma ei saa olla vetämistä vaan käden tulee joustaa hevosen liikkeen mukana.
Katsojien kommentteja tapahtumasta
Klinikkalaiset esittivät muutamia kysymyksiä ja tarkennuksia Susan opetuksesta. Näihin paikalla olevatkin saivat kivasti vastauksia. Susanna myös kannusti tulemaan kysymään häneltä, jos haluaa tietää jotain lisää hevosista ja ratsastamisesta.
Yksi katsojista kommentoi miten oli hienoa nähdä muutos hevosissa. Oli myös mieltä avartavaa, kun Susanna kertoi hevosten viestivän liiasta paineesta eri tavoin. Silli reagoi liialliseen paineeseen hidastumalla ja Raipe puolestaan reagoi voimakkaammin esimerkiksi loikkaamalla.
Toiselle katsojalle jäi tilaisuudesta mieleen yleisö ja se miten paljon meillä Husössä on ihmisiä, joita kiinnostaa se, miten opetushevosilla voi oppia ratsastamaan paremmin ja auttamaan niitä. Se tuntui hienolta.
Eräs katsoja oli kiitollinen lähtökohdista, joilla hevosiin suhtauduttiin. Hevosen toimintaa haluttiin ymmärtää ja olla hevoselle apuna. Hevosta ei pidetty ”tyhmänä” tai ”ilkeänä” vaan sen toimintaa haluttiin ymmärtää.
Kiitos katsojille ja järjestämisessä mukana olleille! Kiitos erityisesti Husön ratsastuskeskukselle, Susannalle ja demoratsukoille.