Kuukauden hevonen: Rosso

Kuukauden hevonen -blogisarjaa yritetään herätellä taas henkiin. Jos sinulta löytyy intoa kirjoittaa lempparistasi teksti (eikä kyseisestä hevosesta ole vielä kirjoitettu), ota yhteyttä HuRan somessa. Myös edustusratsukoilta otettaisiin mielellään vastaan tekstejä omasta kisakaveristaan. 🙂

Kuukauden hevonen: Rosso

Rosso saapui Husön Ratsastuskeskukseen maaliskuussa 2024. Muistan katselleeni tuon
valtavan hevosen ensimmäisiä tunteja Husössä miettien helpottuneena, että onneksi sitä ei
oltu vielä jaettu minulle. Meno oli nimittäin ajoittain melko holtitonta. Helpotus ei kuitenkaan
kestänyt kauaa, sillä pian Rosson nimi lopulta näkyi listassa oman nimeni perässä.
Ensimmäisen tunnin jälkeen kirjoitin kavereille tuntiraporttiin seuraavasti: “Keventäminen oli
ihan sairaan vaikeeta, koska mulla petti oma tasapaino ja sit levisi hevonenkin. Mutta
potentiaalia on, kun on niin fiksu tapaus, vaikka muut vähän riehuisikin ympärillä”.

Noista ajoista on tultu pitkä matka ja Rosso onkin kehittynyt huimasti lyhyessä ajassa ja
vieläpä pääosin tuntiratsastajien ratsastamana. Tullessaan Husöön se ei esimerkiksi
tajunnut lainkaan pohkeenväistöjä (taivutusväistöistä puhumattakaan), ja laukkatehtävien
tekemisestä sai lähinnä vain haaveilla. Laukkaa piti työstää ympyrällä, mieluiten yksin, koska
jarrut tai ohjaus saattoivat pettää. Muitakin tehtäviä oli tämän tästä sovellettava Rossolle
helpommiksi ja alussa haasteita riitti jopa selkään nousussa. Nykyään Rosso on kuitenkin kuin
mikä tahansa muukin tuntihevonen: sen kanssa voi tehdä kaikki tunnin tehtävät muiden
mukana. Se on kiltti eikä hötkyile turhia.

Millainen Rosso on?

Rosson kanssa toimiessa on erityisen tärkeää iloita pienistä hyvistä hetkistä. Se rakastaa
kehuja ja motivoituu niistä, joten taputuksia kannattaa tunnilla antaa pienistäkin
onnistumisista. Rosson suuret, pompottavat liikkeet haastavat monien ratsastajien istuntaa,
mutta Rosso ei ota nokkiinsa, vaikka ratsastaja välillä vähän heiluisikin tai jos avut olisivat
epäselviä. Montaa sellaista hetkeä ei kyllä ole, kun Rosson selässä saisi vain matkustella ja
nauttia kyydistä. Tunneilta tuleekin usein itse poistuttua kaikkensa antaneena.

Rosso opettaa ratsastajalle erityisesti ulkoapujen käyttöä ja apujen oikea-aikaisuuden
merkitystä. Rosson vahvuuksiin kuuluvat voimakas laukka sekä keskiaskellajit, joista
erityisesti keskiravit ovat sen mieleen. Esteillä Rosso on innokas, mutta toisaalta hieman
epävarma, mikä saattaa ulospäin näkyä toisinaan melko yliampuvina hyppyinä. Esteillä Rosso
suorittaakin parhaiten kylmähermoisen ratsastajan kanssa, joka osaa tukea sitä riittävästi
oikeilla hetkillä.

Rosso on luonteeltaan melkoinen Puuha-Pete. Tämä näkyy hoitaessa uteliaisuutena ja
seurallisuutena, mutta myös siinä, että kavereiden kanssa ulkoillessa usein sattuu ja tapahtuu.
Rosso rakastaa rapsutuksia, erityisesti pyllyrapsutettavana Rosso voisi seistä tuntikausia. Juuri
pyllyrapsujen kerjääminen onkin aiheuttanut väärinymmärryksiä, kun ratsastajat eivät ole
toisinaan uskaltaneet mennä kookkaan Rosson karsinaan, kun se on kääntänyt takapuolensa
ovea vasten.

Mikä Rossossa on parasta?

Rosso on parhaimmillaan, kun sen luo tullaan ajoissa ennen tuntia – rapsuttelemaan,
harjaamaan ja rauhassa varustamaan. Iloisella tuulella ollessaan Rosso onkin mielellään
mukana jokaisessa hoitotoimenpiteessä ja maistelee niin harjoja, kaviokoukkuja kuin
suojiaankin. Kiire hoitaessa ja varustaessa saa Rosson toisinaan hermostumaan, jolloin se
saattaa ilmaista tyytymättömyyttään esimerkiksi kuopimalla.

Rosso on voittanut puolelleen uskollisen ihailijajoukon, eikä suotta – jos sen kehitys jatkuu
tulevaisuudessa yhtä huikeana kuin tähänastisen tuntihevosuransa aikana, Rosso-fanien määrä
tulee varmasti kasvamaan. Nykyään Rosso onkin varma ja toimiva ratsu, jolla on kuitenkin
oma mielipide ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa.

Tekstin on kirjoittanut uskollinen Rosso-fani Maija.