Kun HuRan jäsen Maarit Valtonen aloitti ratsastuksen aikuisena yli 15 vuotta sitten, hän kaipasi elämäänsä jotakin aivan muuta. Ratsastuskoulu Knaperbacka Sipoossa tarjosi ensikosketuksen lajiin, ja siitä alkoi matka, joka on jatkunut jo pitkään. Nykyisin Maarit käy viikoittain tunneilla Husön Ratsastuskeskuksessa, jossa hän on viihtynyt jo noin kymmenen vuotta.

– Olin aikuisratsastaja, kun aloitin. En ole ihan varma oliko se vuonna 2007 vai 2008. Halusin silloiseen elämääni ihan jotain muuta, Maarit kertoo.

Rakkaus hevosiin syttyi kuitenkin jo paljon aiemmin, lapsuudessa. Silloin ratsastaminen jäi haaveeksi, mutta kesälomavierailulla häntä pari vuotta vanhemmat kaksostytöt veivät tunnille – ja kipinä syttyi.

– Ihailin heitä suuresti! Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta jatkaa harrastusta silloin.

Ratsastus on oppimista ja oivaltamisen iloa

Tällä hetkellä viikoittaiset kouluratsastustunnit ja silloin tällöin osallistuminen erityisille istuntatunneille pitävät harrastuksen vireänä. Esteratsastus on jäänyt taka-alalle, mutta palo oppia uutta säilyy.

– Parasta tunneilla on jonkin asian oivaltaminen – ja tietysti hevoset, Maarit tiivistää.

Hänellä on myös selkeä suosikkihevonen Husön Ratsastuskeskuksessa:

– Hannu. Se liikkuu ajatuksen voimalla ja on luotettava ja kiltti.

Haastavien tilanteiden hallintaa ja hevosten luottamusta kuvaa hyvin mieleenpainuva hetki, joka tapahtui Husössä maastoretkellä.

– Olimme kahdeksan ratsukon ryhmänä tulossa Gia-open johdolla rannasta, kun poniratsastajien ryhmä tuli meitä vastaan. Sitten siinä rantatiellä siitä meidän hevosten ja vastaantulevien ponien välistä ajoi pyörällä mies, joka taisi vielä läimäistä Gian hevosta.

Tilanne oli herkkä, mutta hevoset ja ponit käyttäytyivät rauhallisesti.

– Katastrofin ainekset oli kasassa, mutta hevoset ja ponit käyttäytyivät esimerkillisesti eivätkä säikähtäneet.

Tavoitteena hyvä istunta ja kevyt apujen käyttö

Maaritin tavoitteet ratsastajana ovat selkeitä ja kunnianhimoisia:

– Haluan oppia paremmaksi ratsastajaksi niin, että vähemmän häiritsisin hevosta. Haluan siis parantaa istuntaani ja sitä kautta mahdollistaa mahdollisimman kevyen apujen käytön.

Ratsastus on opettanut kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja itsereflektiota.

– Olen oppinut sen, että vika ei ole hevosessa vaan minussa, jos ei oikein suju. Myös positiivinen asenne auttaa tässä harrastuksessa.

Liikettä tulee arkeen myös koiran kanssa – Sulon kanssa tulee käveltyä pari tuntia päivittäin, ja ratsastuksessa tärkeää kehonhallintaa tukemaan on tullut myös fysioterapeutin ohjaamat spiraalistabilisaatio- ja pilatestunnit, joilla Maarit käy tallikaverin kanssa.

– Aiomme jatkaa niitä syksylläkin!

Tallikavereita, tapahtumia ja yhdessäoloa

Husön talli ja HuRa ovat tärkeä osa Maaritin arkea, ja etenkin koronapandemia konkretisoi sen merkityksen.

– Silloin jotenkin konkretisoitui, miten tärkeää tallilla hengailu ja tallikavereitten kanssa jutustelu ja jälkipuheet on, kun se oli rajoitettua. Ei ollut kisoja eikä tapahtumia.

Tunnelmaa tallilla hän kuvaa kolmella sanalla: hyvä, kannustava ja ystävällinen. Seuratoiminta tarjoaa ystäviä, yhdessä tekemistä ja mieleenpainuvia kokemuksia – näistä esimerkkinä vapaaehtoistyö Husö Dressage Weekendissä. Toiveissa olisi myös huralaisten yhteisiä retkiä tai tapahtumiin osallistumista.

”Mukana voi olla ihan jokainen”

Ratsastajana Maarit kuvailee itseään rauhalliseksi, keskittyneeksi ja rennoksi – ja juuri siksi harrastus sopii hyvin kaikenikäisille ja -tasoisille. Lopuksi hän haluaa kannustaa muita seuran jäseniä osallistumaan toimintaan:

– Mukaan vaan!